Mitäs sitten?
Edessä on vielä yksi hallituksen kokous ja sitten se on loppu. Kolme vuotta kestäneen hallitusvastuun luovuttaminen eteenpäin ei suinkaan ole helppo, mutta koko ajan tiedossa ollut asia. Kysymys kuuluukin, mitä sitten tapahtuu.
Valmistuminenhan se siellä häämöttää. Tuo meidän kaikkien opiskelijoiden tavoite, vaikkakin toisaalta varsin absurdi asia. Myös insinöörityön tekeminen ja valmistumiseen liittyvät asiat kuten insinöörisormuksen hankkiminen ovat hetkiä, jotka on tiennyt lopulta saavuttavansa, mutta nyt kun ne ajat ovat tässä ja nyt, on varsin hämmentynyt ja epätodellinen olo.
Valmistumisen jälkeen seuraa elämässä aivan uusi ulottuvuus, koska kaikki kytkökset oikeastaan mihinkään päättyvät. Kun ei ole mitään eikä ketään, joka sitoisi yhtään mihinkään, voi tehdä mitä haluaa ja muuttaa minne haluaa. Seuraa vapaus. Sen, mitä tuolla vapaudella teen, näkee sitten, koska tämä hetken käytän siitä unelmoimiseen ja sen odottamiseen.
Kaikki vuoteni UIOn toiminnassa olen tehnyt suurella sydämellä ja antanut sen viedä omaa aikaani lähes rajattomasti. On vaikea kuvitella, mitä tuolla ajalla tulen vastaisuudessa tekemään. Hallituksen kokouksissa tulen varmasti vielä istumaan jo perinteensiirronkin kannalta ja onhan siellä ensi vuodelle hommaa hallitustoimen ulkopuoleltakin. Nimittäin Insinööriopiskelijapäivät.
Vaikka toiminnasta pois jättäytyminen on itselleni surullinen asia, uskon ensi vuoden tekijöihin ja jään innolla odottamaan rivijäsenen roolia. Ja saattaa olla, että jatkan vanhan jäärän osuuttani ja tulen sitten mussuttamaan, kuinka kaikki tehtiin ennen paljon paremmin!