ASTIn-haasteen toteutin, ja tein sen pystypäin

ASTIn-risteilyn ollessa takana jo toista kertaa, voi huokaista helpotuksesta. Insinööriksi kouluttautuva huomaa ilokseen, ettei tätä hommaa tehdä yksin. 1500 opiskelijaa tällä kertaa seilaamassa, hmm!

Reissu alkoi perinteiseen tapaan mikonkadun turistipysäkiltä, jossa sitten me vanhat jermut aloimme jakaa porukkaa busseihin. Ensimmäiset veisut ja tunnelit sun muut tuntuivat menevän totaalisen ohitse. Mutta sitten oltiinkin jo turussa! Paljon porukkaa, paljon tuttuja naamoja, paljon semi-tuttuja, jotka kuitenkin tunnistivat minut! Laivan alkuohjelma tuntui houkuttelevan vain PY-porukat paikalle, mutta sitten alkoi tapahtua. Sitä löysi juhlahengessä olevaa väkeä ympäri laivan, jotka lauloivat tanssivat ja levittivät opiskelijahenkeä.

Tietyllä tapaa insinööriopiskelijatapahtumapeliä voisi pitää eräänlaisena seikkailuna. Aloitetaan vähästä tyhjin haalarein, tutustutaan kokeneempiin tyyppeihin jotka opettavat miten homma toimii, kehitytään pikkuhiljaa, kerätään ja vaihdetaan poké.. haalarimerkkejä, otetaan rastikierrosten haasteita vastaan, lauletaan maagisilla lauluilla nyrpeät ihmiset suohon ja lopussa kiitos seisoo. Pelastetaan maailma. Ollaan insinöörejä. Ja helkutin tyytyväisiä siitä.

Laivalla sitten toogattiin ja juhlittiin ja oltiin naamatusten mitä mielenkiintoisimpien ihmisten kanssa. Seinäjokelaiset, teitä en vähään aikaan unohda. Ja Lappeenranta, PAITA PÄÄLLE! 8) Jekut ja sukellusveneet sikseen, juniorit pistivät sitten aamupäivästä eteenpäin shown, kun tuntui että itse ei enää jaksa. Koko paluumatkan veisasivat sitten lauluja ja leikkivät tunnelia. Turbotunneli siitä olisi tullut, sissos sentään, ja eikä vielä edes surffiputouksia nähty! Mutta saatiinpa hyvät kokemuspisteet alle odottamaan seuraavaa suurta instanssia - Insinööriopiskelijapäivä Jyväskylässä! Kiitos, ja anteeks!