Syksyn valot taipuvat hämärään..

ASTInin jälkeen käytiin IOP:lla morjestamassa Jyväskylää, opeteltiin lauluja Ahvenista ja opittiin miten valkosolut syövät pieniä käärmeitä. Nostettiin maljaa armaassa seurassa Armaksessa. Ja päätettiin siitä, miten joku muu tulee jatkossa päättämään asiat, joissa oli itse mukana.

Pimeyttä keskustassa - vaan ei valotta

Syyskokouksen jälkeen sitä huomasi olonsa tulevan samalla helpottuneeksi: "..voin valmistua rauhassa tietäen, että panostin oman osani.." ja haikeaksi: "..vaan teinkö tarpeeksi?" Hyvät ihmiset valittiin ensi vuoden päättäjiksi hallitukseen. Samalla toiset jäivät pois. Mitä tästä seuraa? Ei enää näe tuttuja kasvoja! Tarvitsee uusia kavereita! Sosiaalinen krapula! APUA! No ei nyt sentään. Aktiivina jatketaan. Bootissa edelleen tavataan. Pokémon Insinöörilaulu jokainen opitaan tuntemaan.

Lopun syksyä on vielä haasteita kuitenkin vanhallekin hallituslaiselle tiedossa. Ei pikkujoulukautta ilman oman läsnäolon siunausta. Fuksisitsejä, Tontunkaatajaisia, Perinteensiirtoja. Ja ehkä vielä vähän jelppiä uusille jäärille jotta saavat ensi kautensa kunnialla alkuun. Ehkä. No pakollahan sitä pitää käväistä muutamaan kertaan katsomassa, että pakka pysyy kasassa.

Annetaan varjojen laskeutua, sillä eihän niitäkään ole ilman valoa.